Tähden kehitys alkaa, kun tähtienvälisestä pöly- ja kaasupilvestä tiivistyy gravitaation vaikutuksesta prototähti, joka kehittyy hiljalleen vetyä polttavaksi pääsarjan tähdeksi.[1] Tämä on pitkä ja vakaa vaihe, jonka pituus vaihtelee tähden koosta riippuen muutamasta miljoonasta vuodesta aina maailmankaikkeuden ikää pidempiin ajanjaksoihin (pienempien ja himmeämpien tähtien polttoaine riittää pidempään). Kun tähden vetypolttoaine on lopulta loppunut, se alkaa polttamaan yhä raskaampia alkuaineita muuttuen jättiläistähdeksi.[1] Lopulta Auringon kokoiset tähdet kutistuvat hiljalleen viilentyviksi valkoisiksi kääpiöiksi.[1] Huomattavasti massiivisemmat tähdet voivat kuitenkin romahtaa neutronitähdiksi tai mustiksi aukoiksi.[1]